Elämän parhaita puolia etsimässä

Muisti on mennyt ja sanoja ei enää tule, vanha iskelmä
avaa kuitenkin reitin muistoihin. Espoolaisessa
dementiakodissa "Opri ja Oleksi" etsitään elämän parhaita puolia
jokaisen omasta historiasta. Hoitajat laulavat tukiessaan
asukasta liikkumaan ja laulu saakin aikaan sen, että
muistisairas ihminen tapailee laulun sanoja ja kuin
huomaamatta myös liikkuminen sujuu hyvin.

Ketkä ovat viittomakielisten Opri ja Oleksi?
Mistä löytyy viittomakielisen muistisairaan reitti
muistoihin? Mikä innoittaa hänet löytämään viittomia ja
löytämään elämän parhaita puolia, kun oma muisti ei
niitä löydä?

Viittomakielisille kuurojen koulu ja siihen liittyvät
ajat ovat tärkeitä, löytyykö sieltä avaimia?
Tai omasta elämästä kertovat kuvat ja niiden
katseleminen, niistä viittominen ja muisteleminen
sitä kautta? Mitkä ovat viittomakielisen ihmisen
elämän parhaat puolet, jotka olisi hyvä nostaa esiin
muistisairauden kohdattua. Mitkä tekijät
auttaisivat hoitohenkilökuntaa tekemään arjesta
juhlaa silloinkin?